Kohtaamisen herkkyyttä, kuuntelua ja rakkaus musiikkiin – Anna Brummer on sairaalamusiikin uranuurtaja

1.9.2025

Anna Brummer palkittiin toukokuussa kultaisella Helsinki-mitalilla uraauurtavasta työstään sairaalamuusikkona Helsingissä.

– Minulle soitettiin toukokuussa Helsingin kaupunginkansliasta ja kysyttiin, että olenko minä sairaalamuusikko ja että minulle myönnetään kultainen Helsinki-mitali. Olin ihan äimistynyt, että mistä on kysymys.

Sairaalamuusikon ammatti ei ole suurelle yleisölle välttämättä kovinkaan tuttu. Sairaala-, hoiva- ja yhteisömuusikoiden erikoistumiskoulutukset muusikoille on aloitettu Suomessa vuonna 2017. Aiheeseen liittyviä kursseja on kuitenkin järjestetty jo ennen tätä eri mittaisina eri korkeakouluissa.

Sairaala- ja hoivamuusikot työskentelevät usein apurahojen tai muiden väliaikaisten rahoitusmuotojen voimin määräaikaisissa työsuhteissa. Koska ala on vielä pieni ja tuntematon, palkinto tuntuu Brummerista erityisen merkitykselliseltä.

– Pidän sitä tosi hienona, että joku on ehdottanut, että tekemäni työ helsinkiläisten hyväksi on niin arvokasta, että se täytyy palkita tällaisella mitalilla, Brummer riemuitsee.

Brummer toimi seitsemän ja puoli vuotta sairaalamuusikkona Suursuon sairaalan palliatiivisilla osastoilla. Siellä hän kiersi potilaiden huoneissa musisoimassa heille ja heidän kanssaan. Jotkut haluavat vain kuunnella, toiset jaksavat ehkä laulaa mukana. Palliatiivisella osastolla musiikkitoiveet ovat rauhallisia.

– Rokkarikin saattaa tässä elämänvaiheessa toivoa jotain vähän rauhallisempaa. Se heijastaa ehkä sitä, että ne taistelut on jo takanapäin.

Kohtaamisen ammattilainen

Koulutukseltaan Brummer on musiikinopettaja, kanttori–urkuri sekä laulunopettaja. Musiikkiterapian ja sairaala- ja hoivamusiikin teemoihin hän on tutustunut lyhyemmillä kursseilla. Kun hän aloitti työnsä Terhokodissa erityissaattohoitoyksikössä, ei hänellä ollut mitään mallia, kuinka olla sairaalamuusikko.

– Minulla oli kiinnostus siihen, että mitä tapahtuu ihmisessä, joka tietää, että kuolema on näköpiirissä. Miten se vaikuttaa elämänlaatuun ja koko otteeseen elämästä ja miten musiikilla voisi olla paikka siinä kohtaa.

Kuoleman ja surevien kohtaaminen oli tullut Brummerille tutuksi aiemmasta työstään kanttorina. Hän oli myös ollut papin mukana säestäjänä erilaisissa ikäihmisten tapahtumissa ja nähnyt, miten musiikki vaikuttaa ihmiseen, johon muuten ei saa enää kontaktia.

Brummer sanoo olevansa erityisen onnellinen siitä, että on löytänyt sairaalamuusikkoudesta juuri omaan luonteeseensa sopivan ja omia arvojaan vastaavan muusikon polun. Hän kuvaa itseään kuuntelevaksi, sopeutuvaksi ja herkäksi. Vaikka herkkyys voi joskus olla ihmiselle painolasti, on se Brummerin mukaan tässä työssä nimenomaan kantava voima.

Sairaalamuusikon tärkeimmäksi ominaisuudeksi Brummer nimeää kohtaamisen ja läsnäolon taidon sekä kuuntelevan asenteen.

– Se on ehkä kaikista tärkein: miten astuu huoneeseen, miten puhuttelee potilasta, miten keskustelee, asettuu potilaan rytmiin, että potilas tulee kuulluksi siinä kohtaamisessa, Brummer luettelee.

Etenkin saattohoidossa työskennellessään Brummer on yhdestä asiasta tarkka.

– En koskaan esiinny saattohoitopotilaalle. Minä en käytä sitä sanaa. Puhun musiikkikohtaamisesta, minä kohtaan hänet. Esiintymisessä ei ole mitään väärää, mutta siinä kohtaa, kun ihminen on kohta kuolemassa, hän tarvitsee toista ihmistä siihen rinnalle.

Musiikki osana hoivaa

Sujuva yhteistyö hoivayksikön henkilökunnan kanssa on avainasemassa, jotta sairaala- ja hoivamuusikon työ on mahdollista. Brummerilla on monenlaisia kokemuksia erilaisista yksiköistä uransa varrella. Toisissa paikoissa hän tuntee olevansa odotettu vieras ja työ on mahdollistettu hyvin. Joskus taas monet asiat tuottavat vaikeuksia.

Hoitoalan resurssien kiristyminen ja kiire tuovat omat haasteensa yhteistyöhön. Muusikko on usein hoivayksikössä määräaikaisena, ikään kuin vierailemassa, eikä työyhteisöön sisään pääseminen ole helppoa. Aktiivinen viestiminen itsestään ja omasta työstään hoitohenkilökunnan kanssa on Brummerin mukaan tärkeää. Tätä hän painotti myös perehdyttäessään uusia sairaalamuusikoita Suursuon sairaalaan.

– On tosi tärkeää rohkeasti muistuttaa itsestään ja ottaa kontaktia henkilökuntaan ja vaihtuviin hoitajiin ja aina uudestaan avata työtään niin, että suhde henkilökuntaan olisi mahdollisimman avoin ja luonteva, että potilaat voivat tulla autetuiksi.

Musiikin positiivisista vaikutuksista terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun on jo olemassa valtavasti kiistattomia tutkimustuloksia. Valitettavasti musiikkia ja muuta kulttuuria ei vielä laajasti nähdä tärkeänä osana hoivaa. Brummer toivoo, että sairaala-, hoiva- ja yhteisömuusikot yhdistäisivät voimansa ja pitäisivät itsestään meteliä sekä tekisivät osaamistaan, työtään ja sen vaikutuksia näkyväksi yhteiskunnassa. Hän on ilahtunut, että Musisoiva ry on perustettu hoivan parissa työskentelevien muusikoiden yhteyspisteeksi.

– Olen tätä kymmenen vuotta odottanut. Tämä on mahtavaa! Brummer ylistää.

Yhdistyksestä saatava vertaistuki ja yhteiset tapaamiset sekä kokemusten jakaminen kollegoiden kanssa on tärkeää, sillä työ on usein yksinäistä. Myös opinnäytetöinä valmistuvat eettiset ohjeet sairaala-, hoiva- ja yhteisömuusikoille sekä vapaaehtoisille tulevat Brummerin mukaan tarpeeseen. Ne toimivat laadun takeena sekä yhtenäistävät alaa.

Rakkaus musiikkiin

Brummer on nyt virallisesti eläkkeellä, mutta jatkaa sairaalamuusikon työtä edelleen Terhokodissa TERHO-säätiön lahjoitusvarojen avulla. Sairaalamuusikon työn lisäksi Brummer kiertää jo seitsemättä vuotta esittämässä Elämän rajalla -musiikkiteatteriesitystä, joka avaa musiikin merkitystä kuolevan ihmisen elämässä.

– Se on ollut aika iso osa identiteettiäni, että millä tavalla kerron työstäni ja mitä se minulle antaa ja arvoistani.

Esitys on tehty ja toteutettu yhdessä näyttelijä Helena Rytin ja ohjaaja Jaana Taskisen kanssa.

Raskaan työn, kuoleman ja sairaalamaailman vastapainoksi Brummer viettää aikaansa muun muassa lastenlastensa kanssa sekä luonnossa lintuja tiiraillen. Musiikki itsessään ja sen aikaansaamat muutokset ihmisissä ovat hänelle valtava voimavara. Se musiikki, jota hän kulloinkin valmistelee tai soittaa potilaalle, on juuri siinä hetkessä tärkein ja rakkain.

– Riippumatta musiikkilajeista koen ravitsevaksi sen, mitä laulan tai soitan. Se on sellainen syvä rakkaus musiikkiin, Brummer huokaa.

Teksti: Heidi Sirviö

2.9. klo 11.46 Tarkennettu tietoa koulutuksista.