Yhdessä laulamisen riemu
Viime vuosina silmiini on osunut usein lehtiartikkeli, joka kertoo musiikin ihmeellisestä voimasta. Siitä, kuinka puhumaton muistisairas alkoikin yhtäkkiä laulamaan mukana, kun hänelle soitettiin tuttua musiikkia tai jo huonompikuntoinen vanha herra soittikin taitavasti pianoa, kun hänelle annettiin siihen mahdollisuus. Sinäkin olet saattanut havaita musiikin vaikutuksia itsessäsi tai jossakin läheisessäsi. Ehkä jokin kappale on antanut sinulle voimia jaksaa eteenpäin tai vienyt sinut kokonaan toiseen aikaan ja paikkaan. Ehkä olet yhtäkkiä muistanut kokonaan sanat jostakin radiossa soivasta laulusta, jota et ole pitkään aikaan kuullut.
On useita, tuoreitakin tutkimuksia siitä, että musiikki vaikuttaa meihin monella tavalla positiivisesti. Musiikin harrastaminen on esimerkiksi yhteydessä parempaan mielen hyvinvointiin. Etenkin yhdessä laulamisella näyttää olevan valtavasti hyvinvointivaikutuksia. Ryhmässä laulaminen luo voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemusta yhteisöllisyydestä. Samalla se aktivoi laajasti eri alueita aivoissamme. Varsin kehollisena toimintana laulaminen aktivoi myös hengitystämme. Laulaminen vapauttaa mielihyvähormonia, jonka vaikutus kehossa kestää pitkään laulamisen jälkeen.
Moni kuitenkin varmaan tiedostaa ja tunnistaa ääneen laulamisen henkilökohtaisuuden. Ei ole itsestäänselvyys, että lähtisi laulamaan muiden kanssa yhdessä, varsinkaan, jos vähän jännittää laulaa muiden kuullen. On helppo lähteä mukaan laulamaan, jos tietää olevansa hyvä laulaja. Moni saattaa pelätä muiden kuullen laulamista. Toiset muistelevat kauhulla koulun laulukoetta, ja joku taas harmittelee sitä, ettei osaa laulaa nuotilleen tai ainakaan yhtä hyvin kuin kaveri.
Arjessa laulaminen ei enää nykyään ole niin yleistä kuin se aiemmin on ollut. Suomalaiset tämän päivän ikääntyneet, yli 70-vuotiaat, ovat kasvaneet lapsuutensa yhteiskunnassa, jossa laulaminen kuului moneen paikkaan arjessa. Maaseutuvoittoisessa Suomessa perheessä oli usein tapana laulella kodin askareissa ja peltotöissä, monenlaisissa juhlissa, illanistujaisissa, kerhoissa. Yhteislaulu oli siis musiikin kuuntelun sijaan, tai sen ohella, yksi tapa viettää aikaa.
Väitöskirjassani tutkin sitä, kuinka suomalaiset henkilöt, jotka ovat olleet kouluikäisiä 1940–1950-luvuilla, suhtautuivat lapsuutensa ja kouluvuosiensa lauluihin nyt vanhana. Kiinnostuin tästä sukupolvesta sen takia, että he ovat käytännössä viimeinen suomalainen sukupolvi, jonka koulussa musiikinopetus pohjautui nimenomaan yhdessä laulamiselle.
Valtaosa näistä ihmisistä koki pienryhmissä yhdessä laulamisen ja muistelun mieluisaksi, virkistäväksi ja antoisaksi. Tärkeintä heille tuntui olevan se, että sai muistella ja laulaa itselleen tuttuja ja mieluisia kansanlauluja, virsiä, maakuntalauluja ja muita kouluvuosilta tuttuja lauluja, joita nykyään ei välttämättä pääse missään laulamaan ja joita nuoremmat sukupolvet tuntevat huonommin. Musiikki herättääkin meissä monenlaisia tunteita ja muistoja, ja musiikin äärellä oleminen yhdessä voi olla erittäin merkityksellistä.
Toisin kuin näiden seniorien lapsuudessa tai nuoruudessa, tämän päivän kodeissa ja kouluissa lauletaan siihen nähden varsin vähän. Tuo vanha lauluperinne ja sitä myöten myös yhteinen laulustomme on vaarassa kadota. Jotta perinteiden katoamiselta voitaisiin välttyä, tulisi kodeissa ja kouluissa laulaa enemmän yhdessä, myös yli sukupolvirajojen. Isovanhempien ja lastenlasten yhteisissä lauluhetkissä lapset pääsevät tutustumaan esimerkiksi isovanhempiensa lapsuuteen laulumuistojen kautta. Näin perinteet siirtyvät eteenpäin sukupolvelta toiselle.
Kuten aiemmin totesin, laulaminen tekee meille monin tavoin hyvää. Yhteislaulussa jokainen voi olla tasavertainen, merkityksellinen osa yhteistä taideteosta. Haastan kaikki laulamaan ja levittämään laulamisen ja musiikin ilosanomaa omalle lähialueelleen, tutuille ja tuntemattomille ja nauttimaan siitä, että meillä on mahdollisuus kokoontua yhteen, laulaa ja muistella.
Annika Tammela
FT, yliopistonopettaja, musiikin tutkija
Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos
Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikkö
Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä CuWeRE
Jyväskylän yliopisto